Nauttikkaa!
Vesilätäköiden haamu
Ideoinut ja tehnyt: Vilna
(Tässä tarinassa Peetter on kuollut, mutta elää meidän maailmassa :D)
Kommentteja?
Tämä on V&L- kartano, jossa minä ja bestikseni Lily asumme.
Kyllä, me asumme kahdestaan.
Tässä on Lily. Hän on kämppikseni sekä bestikseni.
Tuo olen minä, Vilna.
Kaikki alkoi eräänä kauniina päivänä, jolloin tajusin että tämä saa jo riittää.
Olin saanut tarpeekseni tyhjästä ilmestenyiden lätäköiden siivoamiseen.
En ollut vielä kertonut Lilylle, mutta tänään rohkaisisin mieleni ja menisin juttelemaan.
Kävelin ulos, talomme eteen. Lily oli ulkona parvekkeella.
-Kuule, Lily... Tiedät kyllä ne lätäköt jotka ovat ilmestyneet vain tyhjästä tontillemme.
Oletko sinä tämän kaiken takana, kysyin nielaisten.
-Minä? Syytätkö minua siitä? Ei tulisi kuuloonkaan edes tehdä tuollaista, Lily tiuskaisi minulle.
-En syytä, kysin vain! Olisiko sinulla mitään hajua sitten mistä ne olisivat voineet tulla, kysyin jo hieman epävarmasti.
-Hmm... No, pidät minua varmaan ihan sekona mutta mitä jos se on haamu, Lily kysyi vakavissaan.
Minä nielaisin. Mitä jos se olisi haamu?
-Mitäs jos Vilna, seurattaisiin niitä lätäköitä? Voitaisiin löytää haamu!
Olin vielä epävarma, mutta tokaisin:
-Okei. Etsitään vaan.
Olin etsinyt jo tovin, kunnes löysin jotain. Näin maassa lätäkön, hautojen vieressä.
-Jes, lätäkkö!
Aurinko oli nousemassa joten ennen kuin halusi nähdä haamun,
piti odottaa taas yöhön. Huokaisin ja lähdin
tarpomaan Lilyn luo.
-Hei, Lily! Löysin lätäkön hautojen vierestä, huudahdin innoissani ja pysähdyin Lilyn eteen.
-Hienoa! Jatketaan etsimistä illalla!
- Hyvä on, mutta nyt aamiaiselle. Luvassa on lempiruokaamme, räiskäleitä, sanoin naurahtaen.
-Hyvä, sillä minulla on jo ihan himpuran kova nälkä, Lily tokaisi kun lähdimme sisälle.
Päätin siis tehdä räiskäleitä. Harmi vain taikina oli niin jumissa
että jouduin vatkaamaan sitä 10 minuuttia.
Tunsin jo kuinka vatsani murisi nälästä!
Aamiaisella puhuimme haamusta:
-Lily, mitä jos me ihan oikeasti löydetään haamu, kysyin epävarmasti.
-Et kai sinä pelkää? Hah, ethän sinä voi nyt pelätä jos et ole ennenkään mitään pelännyt, Lily kysyi hämmentyneenä.
-Mistä sinä tuollaista sait päähäsi, kysyin hieman loukkaantuneena.
-Ajattelin vain. Illalla sitten mennään etsimään lisää lätäkköjä, Lily mutisi lettu suussa.
-Okei.
Aamupalan jälkeen menin ulos.
Olin menossa takapihalle polkua pitkin, kunnes huomasin pitkän vanan vettä maassa.
-IIK! Lily! Tule katsomaan, huusin säihkähtäneenä. Minä tosiaan säikähdin!
Lily juoksi paikalle.
-Katso Lily! Haamu on kävellyt täällä!
Huomasin kuinka Lily alkoi hengittää huohottaen.
-Vi-Vilna, nyt olen varma että täällä on kävellyt haamu, Lily sanoi hieman ääni vapisten.
-Vilna, tänä yönä me nähdään se haamu varmasti!
Minä nielaisin. Vettä oli ollut joka paikassa niin paljon. Mutta jättäisikö haamu vesijälkiä?
Aloin miettiä. Kuka perheessämme on hukkunut? Silloin ajatukseni kohtasivat yhden ainoan henkilön.
-Peetter, se on Peetter, Lily!
-Häh, miten Peetter tähän liittyy, Lily kysyi ja kääntyi minua kohti.
-Peetter kuoli täällä hukkumalla, mutta elää toisessa maailmassa. Se on Peetterin haamu, sanoin vakavissani.
-Tuossa on järkeä. Mennään sisään Vilna, minua karmii täällä, Lily sanoi ja lähti sisälle.
Lähdin kävelemään Lilyn perään.
Illalla menimme Lilyn kanssa seisomaan talon taakse, terassille.
-En näe vielä lätäköitä, Lily mutisi.
-Nyt on vasta varhaisilta. Ehkä haamu oleskelee hautojen lähellä.
Käänsin katseeni talon oikealle puolelle, jossa haudat sijaitsivat.
-Mennään hautojen puolelle, huikkasin Lilylle.
Kävelimme siis sille puolelle taloa jossa haudat sijaitsivat.
-En näe mitään Vilna.
-Meidän kannattaisi ehkä katsoa lähempää. Älä ole siinä seinässä kiinni, sanoin naurahtaen.
-Joo joo...
-Mitä tuolla alhaalla on? Siis tuo sininen, kysyin Lilyltä ja katsahdin häntä kohti.
-Mitä? Missä, Lily kysyi ja kurkki alas.
-Mennään katsomaan, sanoin ja lähdin juoksemaan alas.
-Odota, Lily huusi perääni.
-Huaah! Lätäkkö! Katso Lily!
-Minä näen. Häh? Hei, katso Vilna! Tuolla on toinen, Lily huudahti ja juoksi lätäkön luo.
-Seurataan lätäköitä niin löydetään se haamu, Lily sanoi innoissaan.
-Hyvä idea, huudahdin.
Olimme kiertäneet lätäkkö polkua ympäri talon kunnes satuin viimeisimmän lätäkön kohdalle.
-Voi ei... Voi ei, Lily, se on kartanossa, sanoin paniikissa.
-Älä siihen jää! Mennään sisälle, Lily sanoi minulle.
-Voi ei...
-Katso Vilna! Lätäköt johtavat yläkertaan!
-Eikä! Vieras huoneessakin oli lätäkkö, sanoin epätoivoisena.
Mutta tajusin sitten että emme voi vain jäädä tähän. Meidän oli pakko selvittää tämä asia.
Meitä kumpaakin pelotti. Jos se olisi vaikka korkeimmassa kerroksessa, meidän huoneessa!
-Mennään toiseen kerrokseen, Lily sanoi.
Juoksimme hissille, ja siinä se oli, lätäkkö!
-Eikää, sanoin epätoivoisena. Kyyneleet olivat jo silmissäni.
-Se on meidän huoneessa, Lily kiljaisi paniikissa.
Painoimme hissin nappia ja menimme ylös. Sydän tykytti rinnassa niin kovaa että tuntui kuin se tulisi lävitse.
Nousimme hissistä. Avasimme huoneemme lasiovet, ja kun pääsimme sisään ne paiskaituivat kiinni.
Kiljuimme kuollaksemme Lilyn kanssa, sillä siinä se vihdoin oli:
-HA-HA-HAAMUUH!
Ehdimme vain nähdä haamulla Peetterin kasvot kunnes se katosi.
-Mitä?! Vilna, katso! Se katosi!
-Hyvä, sanoin sydän kurkussa.
-Mennään nukkumaan... Minua huimaa, sanoin Lilylle.
-Samat sanat.
Sen jälkeen emme ole nähneet sisällä lätäköitä.
Emme halunnut myöskään puhua siitä enään, sillä luulimme että haamu voisi kuulla sen ja tulla takaisin.
Peetterin haamu edestä:
Loppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti